Teuvo Kuu-Karkku

Luonnollisempi kulttuuri

Nykyihmisen on vaikea elää tasapainossa itsensä, muiden ihmisten ja ympäröivän luonnon kanssa. Itse asiassa ihminen on omalla toiminnallaan järkyttänyt pahasti ympäröivän luonnon omaehtoisen tasapainoon pyrkivän voiman. Vielä 1950- ja jopa 1960-luvuilla oli näkyvissä luonnon kyky korjata ihmisen sille aiheuttamat haavat. Kuitenkin samaan aikaan maaseudulla luovuttiin hevosten käytöstä maataloudessa ja ne korvattiin koneilla. Siitä seurasi peltojen voimaperäinen keinolannoitus ja vesistöjen saastuminen. Omalta osaltaan myös kemianteollisuus ja siihen liittyvä paperiteollisuus toivat oman lisänsä luonnonvesistöjen kuormitukseen. Kaiken kaikkiaan luonnolla on nykyihmiselle vain välinearvo joko raaka-aine varastona tai virkistyspaikkana. Luonnon siirtyminen virkistyskäyttöön tapahtui juuri 1950 ja 1960-lukujen vaihteessa mökkiasutuksen lisääntymisen vuoksi, josta joutuivat kärsimään varsinkin vesilinnut, joiden pesintä vaikeutui lisääntyvän mökkiasutuksen vuoksi. Näin toimimalla luonnolle ei anneta riittävästi aikaa toipua, joten vanhan kiinalaisen filosofian näkemys taivaan ja ihmisen taon harmoniasta on jäänyt toteutumatta, sillä päästäkseen täydelliseen harmoniaan ihmisen tulisi ottaa malli omalle toiminnalleen seuraamalla, miten luonto toimii vastaavassa tilanteessa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset